Artikkelit

UMN:n jäsenlehti Hakuruutu 2010

Artikkeli Esa Valkosen ja Heli Siitarin koulutuksesta

Teksti: Ulla Pihlaja

Kuvat: Eric Linko

Nome-koulutusta Nurmijärven maisemissa

Odotettu maaliskuun koulutuspäivä alkoi yllättäen 10 asteen pakkaslukemissa ja metrin paksuisessa lumihangessa. Meillä oli ilo saada kouluttajiksemme maamme menestyneimpiin noutajakouluttajiin kuuluvat Esa Valkonen ja Heli Siitari. Koulutukseen osallistui melkein 30 innokasta koirakkoa ja lähes saman verran kuunteluoppilaita. Innokkuus tuli testattua maasto-olosuhteilla: Metrin paksuinen lumihanki kantoi koiran, mutta ei ihmistä, joten ohjaaja putosi vähän väliä nivusia myöten hankeen. Koiran koulutus kasvattaa ohjaajan nöyryyttä joskus erikoisella tavalla, mutta huumorillahan siitä selvittiin.

Päivän aloittivat alokasluokan koirat ohjaajineen. Koirakot jaettiin kouluttajille kahteen ryhmään. Helin ryhmän ohjaajat saivat aluksi perusteellisen opastuksen koiran maltin harjoittamiseen. Koirat saivat esim. opetella rauhoittumaan ohjaajansa vieressä Helin kertoessa omia näkemyksiään noutajan koulutuksesta. Keskittymisen ja rauhoittumisen tärkeyttä ei hänen mukaansa voi liikaa korostaa. Heli kertoi perustavansa koulutuksen ohjaajan ja koiran väliseen yhteistyöhön ja luottamukseen. Koiran tulee ottaa kontakti ohjaajaan ja pitää se siten, ettei ohjaajan tarvitse asiaan koko ajan puuttua. Koiran treenit rakennetaan aikaisemmin opetetun pohjalle niin, että koira onnistuu tehtävissä ja sen luottamus ohjaajaan kasvaa. Heli kertoi vahvistavansa positiivisesti koiran suorittaessa oikein annettua tehtävää. Nuoren koiran taitoja testataan harvoin, ettei rakennettu luottamus hajoa eikä koulutuksessa tarvitse palata isoa askelta taaksepäin. Kun koira epäonnistuu sille annetussa tehtävässä, sille tehdään sama tehtävä lyhyeltä matkalta ja onnistumisen jälkeen voidaan ottaa tehtävä alkuperäiseltä etäisyydeltä. Helin mukaan koiralle kannattaa myös opettaa ohjaajan sanaton kehonkieli, koska koirat ovat yllättävän taitavia lukemaan ohjaajaansa. Ohjaaja voi siis harjoitella omat treenirituaalit jolle koirakon luottamuksellinen yhteistyö voi rakentua. Heli mainitsi, että tämän ryhmän ohjaajat lähettivät koiransa huolella noutoon, mikä ei tosiaankaan ole itsestäänselvyys!

Esan ryhmän alo-koirakot saivat harjoitella lumipenkereen päällä monipuolisia harjoitteita.

Viimeisenä harjoituksena oli linjamarkkeeraus parityönä. Markkeerausheittojen jälkeen ensimmäinen koira haki läheisemmän damin ja toiselle koiralle jäi kaukaisemman damin noutaminen ja sama treeni toistettiin koirien vaihtaessa järjestystä. Koirat suoriutuivat hyvin tästä monelle varmasti uudesta harjoitteesta.

Koirien ohjaajien tulisi Esan mukaan kuitenkin kiinnittää huomiota perusasioiden hienosäätöön. Esim. seuraamisen tarkkuuteen, paikallaolon varmuuteen ja sivulletuloon.

Lounastauon jälkeen olivat vuorossa vähän edistyneemmät koirakot. Sekä Helin avoimen luokan koirat että Esan voittajaluokan koirat aloittivat treenisessionsa seisomalla samassa rivistössä korkean lumivallin päällä. Koirille tehtiin markkeerausheittoja kolmeen eri suuntaan ja kullekin koiralle valittiin sopivat noudot. Maaston monimuotoisuus toi haastetta koirille varsinkin, kun pellolle oli ajettu kaarevia mönkijän ajouria. Suoraviivaista noutoa vaikeutti myös urien välissä olevat korkeat lumivallit.

Iltapäivän alussa koirat yllättivät Helin positiivisesti ylittämällä korkean lumivallin noutaessaan markkeerausdamia ja pysymällä äänettöminä passissa, kun muut työskentelivät. Tässä ryhmässä koirat harjoittelivat myös parityötä. Tuttuun tehtävään otettiin toinen koira vierelle työskentelemään: Ensimmäinen koira haki damin tutulta muistipaikalta ja toinen haki vuorollaan markkeerausdamin. Tässä tehtävässä moni koira äänteli (eikä saanut noutaa). Ääntely tässä tilanteessa kertoi Helin mukaan joko koiran keskittymisen herpaantumisesta pitkän treenin lopussa tai koiran epävarmuudesta siitä, milloin on sen vuoro työskennellä. Koiralle tulee Helin mielestä selvästi kertoa, milloin on sen vuoro levätä ja milloin tehdä töitä, ja mikä on tehtävä. Koira oppii luottamaan ohjaajan pieniinkin signaaleihin, kun ohjaaja käyttää niitä loogisesti. Heli neuvoi ohjaajia luottamaan koiraansa, koska koira pystyy rentoutumaan ohjaajan ollessa sen varma ja vakaa johtaja.

Esan ryhmän koirat tekivät pidemmät ja vaativammat markkeeraukset. Ohjaaja sai joskus itse valita mille markkeerausdamille lähetti koiransa, koska tuntee koiransa parhaiten. Koiran epäonnistuttua tehtävässä sitä helpotettiin joko matkaa lyhentämällä, uudella markkeerausheitolla tai koiran huomion herättävällä heittäjän äänellä. Esa pitää tärkeänä avustajana toimivan henkilön aktiivisuutta. Heittäjän tulee auttaa koiraa ellei se suoriudu markkeerauksesta esim. liikkumalla markkeerausdamin suuntaan.

Voittajaluokan koirat tekivät myös vaativan sokko-ohjauksen tutun markkeerauspaikan yli. Tässä tehtävässä kiinnitettiin huomio myös koirien ohjauslinjan säilymiseen pitkässä matkassa, kun maasto johdatti koiraa pois linjalta. Esa neuvookin, että koiralle tulee opettaa suoraviivaista etenemistä erilaisten esteiden yli eri kulmista. Esa korosti myös pillikuuliaisuuden tärkeyttä ja koiran reagoimiseen pillikäskyn jälkeiseen komentoon. Koirat antoivat Esalle kaiken kaikkiaan oikein positiivisen kuvan itsestään ja Esa sanoi luottavansa siihen, että ohjaajat ymmärtävät mihin asioihin heidän täytyy jatkossa kiinnittää huomiota.

Koulutuspäivän aikana Esa korosti useasti jatkuvaa oman koiran opiskelua ja koiran lukemista.

Kun oppii tuntemaan koiransa, on helpompi valita sille sopivat korjaus- ja vahvistustavat. Yhteistyöstä kehittyy vähitellen yhä sujuvampaa ja palkitsevampaa sekä koiralle että sen ohjaajalle.

Kiitokset onnistuneesta päivästä mahtaville kouluttajillemme ja päivän järjestelyvastaavalle Veralle ja muille avustajille.

Artikkeli julkaistiin UMN:n Hakuruudussa 2010.

Teksti:Ulla Pihlaja

Kuvat: Tuula Tohka

KHN:n jäsenlehti 2011, Esa Valkosen koulutus Hauholla

Esan noutajakoulu 1

Noutajakoulun tavoitteena on kehittyä ohjaajaksi, jolla on oma koulutusfilosofia, jonka hän viestittää koiralleen. Koulun tavoitteena on kouluttaa noutaja, joka toimii ohjaajansa kanssa saumattomassa yhteistyössä.

Noutajakouluun ilmoittautui 16 koirakkoa, joista puolet on alo-luokassa ja toinen puoli avo-luokassa. Paikalle saapui heidän lisäkseen muutamia kuunteluoppilaita. Koulua käydään viikonloppuisin ja se on kiertokoulu. Toisin sanoen koulua käydään eri paikoissa ja kokoontuminen on epäsäännöllistä. Tällä kertaa noutajakoulu kokoontui Hauholle. Päivä alkoi maittavalla aamiaisella ja opettajan koulutusfilosofian esittelyllä. Pitkän runsaslumisen talven jälkeen koirat saivat pitkästä aikaa harjoitella sänkipellolla.

Esan koulutusfilosofia, lyhyt oppimäärä

Koirankoulutus perustuu oman koiran tuntemiseen ja koiranlukutaitoon. Myös koira oppii lukemaan

ohjaajaansa. Noutajan kouluttaminen perustuu tarkkuuteen ja asiat opetetaan maltilla.

Jokaisen ohjaajan on rakennettava oma runko koulutukselle ja pysyttävä siinä. Ei saa vaihtaa

koulutustapaa eri kouluttajien mukaan. Sen sijaan kouluttajilta saa uusia vinkkejä omaan

kouluttamiseen. Oman koiransa tuntemisen avulla voi valita sille sopivat harjoitteet, koska koirat

ovat hyvin erilaisia. Oman koiran päätä ei saa sekoittaa. Pennun koulutus aloitetaan sen kanssa puuhastelulla. Opetetaan vaivihkaa perusasioita positiivisella tavalla leikin kautta. Pennun perustaitoja ovat odottaminen, istuminen, luokse tulo ja ei-sanan oppiminen. Taidot rakennetaan pienin askelin yksilöä kunnioittaen. Mitä koiralle opetetaan, se rakentaa samalla sen itseluottamusta.

Koiran maailmaa pidetään mustavalkoisena ja yksinkertaisena. Siihen kuuluvat selvät säännöt ja

käskyt. Mutta ohjaaja ei saa olla kiinni rutiineissa, vaan hänen tulee olla yllätyksellinen, ennalta

arvaamaton ja mielenkiintoinen koiran silmissä. Koiran kouluttaminen vaatii ohjaajalta tiettyä

tahtotasoa korjata koiran toimintaa. Ei tule sortua liian helppoihin treeneihin, koska koira ei silloin

kehity.

Alo-luokan oppitunnit

Ryhmätreeneissä tehtävien tulee olla helppoja, koska muuten treeneistä tulee helposti katastrofi. Koiralle opetetaan ryhmässä maltin kautta löytämään oikea mieliala. Ennen koiran lähettämistä koiran kierrokset on saatava alas. Nuoren koiran seuraaminen saa olla iloista. Opetusvaiheen jälkeen koiran tulee tottua siihen, että siltä pikkuhiljaa vaaditaan oikeaa suoritusta. Koiralle opetetaan luokse tulo ja paikalla pysyminen varmaksi. Koira oppii myös, että talutin kaulassa voi rentoutua ja työskentely tehdään vapaana käskyn alla. Koiran tulee irrottautua heittäjästä ja laukauksen tulee merkitä sille mahdollista pudotusta ja noutoa. Koiran pitää oppia reagoimaan negatiiviseen käskyyn ja kestämään sitä. Ohjaajan tulee oppia reagoimaan nopeasti, jotta koiran väärään toimintaan puututaan oikea-aikaisesti ja myös annetaan kehu oikeaan aikaan.

Ensimmäinen harjoitus:

Esa huutaa tylysti: SEURAAVA! Vuorossa oleva ohjaaja seurauttaa koiran lähetyspaikalle,

kuuntelee tehtävänannon, ottaa taluttimen irti ja antaa koiralle paikallaolokäskyn. Heittäjä laukaisee

starttarin ja heittää damin alas ryteikköön. Esa antaa luvan noutoon, koira noutaa, palauttaa damin

ja luovuttaa sen ohjaajalle ja istuu perusasentoon. Ohjaajat saivat palautetta seuraamisesta, paikalla pysymisestä, pillin käytöstä, damin käsittelystä, koiran palautusreitistä, damin luovuttamisesta ja siirtymisestä perusasentoon. Esa osoittautui… siis erittäin pedantiksi ja vaativaksi opettajaksi.

Vinkkejä:

Ota koira haltuun ennen suoritusta: koiran virittäminen; seuraaminen, käännös, pysähtyminen ja

istuminen.

Koiran vinkuessa lähetyspaikalla vaihdetaan lähetyspaikkaa.

Damin luovuttamista harjoitellaan damin kantamisharjoituksilla. Ota vastaan ensin koira ja sitten

vasta dami.

Jos koira palauttaessa hyppää ohjaajan päälle, voi yrittää seuraavia puuttumistapoja: ohjaaja

peruuttaa koiran juostessa kohti tai ohjaaja ottaa koiran vastaan kyykyssä selkä koiraan päin.

Paikalla pysymisen varmuus kasvaa, kun vaatimustasoa lisätään pikkuhiljaa eikä anneta koiran

toimia väärin. Koiraa kehutaan, kun se toimii oikein ja pysyy paikoillaan.

Toinen harjoitus:

Ensin koirakko katsoo markkeerausheiton, sen jälkeen ohjaaja vie koiran ohjauksen lähetyspaikalle

(ohjausdami on ryteikössä ed. harjoituksen markkerausdamin paikalla). Koiran noudettua damin,

seurautetaan se takaisin markkeerauksen lähetyspaikalle ja lähetetään noutoon.

Vinkkejä:

Kiinnitetään huomio koiran viretilaan eikä se saa nousta liian korkealle. Nouto suoritetaan, kun

vire on laskenut. Seuraamista ja hallintaa harjoitellaan erillisenä asiana ja treeninä ilman noutoja. Lopuksi voidaan vaikka antaa vain yksi nouto, mutta ei anneta viretilan nousta. Kotiläksynä sivulletulo, koska koiran osatessa sen ohjaaja voi keskittyä olennaiseen eli seuraamaan pudotuksia.

Avo-luokan oppitunnit

Ensimmäinen harjoitus:

Koirakon siirtyessä tehtävän lähtöpaikalle, tulee matkalla laukaus ohjaukselle.

Koira seurautetaan vapaana markkeerauksen lähetyspaikalle, laukaus-heitto ja koira noutaa ensin

markkeerauksen. Sen jälkeen koiraa seurautetaan ohjauksen lähetyspaikalle ja lähetetään se alas

ryteikköön noutamaan ohjausdamia.

Vinkkejä:

Koira tulee opettaa etenemään esteen yli suoraan ja viistoon. Eteen lähetyksen tulee olla tarkka, ja koira ei saa lähteä käsimerkistä noutoon vaan vasta suullisesta käskystä. Jos koiralla on jokin ongelma, se tulee korjata eikä tilanteita tule välttää, joissa ongelma esiintyy.

Toinen harjoitus:

Koirakot vievät rivistössä 100 metrin päähän pellon reunaan damit. Sieltä koirien palattua tehdään

lähihaku koivikkoon 180 astetta toiseen suuntaan. Koirat lähetetään vuorotellen lähihakuun tai ohjauksena muistidamille.(matkalla koira joutuu ylittämään edellisen tehtävän markkerauksen pudotusalueen).

Vinkkejä:

Koiran tullessa vanhalle hajualueelle annetaan sille vahvistuskäsky.

Hajualueen ylittämistä voidaan harjoitella esim. seuraavasti: vanha muistipaikka jätetään tyhjäksi ja koiran annetaan etsiä siellä jonkin aikaa, ja sen jälkeen sille annetaan eteen-käsky kauemmas tutulle muistipaikalle.

Kolmas harjoitus:

Paritehtävä, missä käytetään ed. tehtävän paikkaa. Toinen koira ottaa ensin markkeerauksen ja

sitten toinen lähetetään sen paikan yli vanhalle muistipaikalle sokko-ohjauksena.

Vinkki:

Jos sokko-ohjaus epäonnistuu, pysäytetään koira ja käydään näyttämässä koiralle dami. Koira kutsutaan lähetyspaikalle ja lähetetään uudestaan damille.

Markkeerauksen opettamisesta:

Pudotuspaikka voidaan hajustaa damilla. Samaa pudotuspaikkaa voidaan käyttää niin, että koira lähetetään noutoon eri etäisyyksiltä ja eri kulmista. Markkerauksen heittäjä voi aluksi olla näkyvissä, alun jälkeen vaikeutetaan tehtävää niin, että lopuksi näkyy vain osa heittokaaresta.

Harjoituksissa nuorta koiraa ei ohjata damille. Markkeerauksen epäonnistuessa voidaan siihen puuttua seuraavilla tavoilla: uusi heitto, avustaja näyttää damin ja ohjaaja käy näyttämässä koiralle sen tai otetaan uusi heitto lyhentämällä matkaa.

Esan noutajakoulu jatkuu, koska ohjaajat eivät vielä saavuttaneet koulun tavoitteita.

Artikkeli julkaistiin KHN:n jäsenlehdessä 2011.

Teksti: Ulla Pihlaja

Kuvat: Kristian Ahlroth

Pysyykö dami nätisti suussa?

Kun pentu tuli taloon lokakuun puolessa välissä, päätin, että kouluttaisin sen rauhalliseen tahtiin. Kotona on 5-vuotias Ferrari ilman jarruja, ja sen sivutuotteena olen saanut  kuuman malttamattoman koiran, jolla on levoton suu.

Nyt olisi koko talvi aikaa opettaa pennulle perusasioita: yhteistyötä ja malttia. Sen lisäksi halusin saada pentuni oppimaan kauniin tavan käsitellä damia. Ajatukseni oli panostaa sellaiseen

opetustapaan, että pentu mahdollisimman paljon oivaltaisi itse opetettavat asiat. Olinhan lukenut, että ne asiat, jotka pentu oppii itse oivaltaen opitaan parhaiten.

Heräteltyäni pennun noutohalun aloin opettaa naksuttimella lelun nostamista lattialta. Harjoittelin muutamia kertoja viikossa rauhallisessa paikassa odottaen, että pentu ilman käskyä tarjoaisi minulle lelua. Oppiminen eteni hyvin siihen saakka, kunnes pentu alkoi pudottaa lelun heti kuultuaan naksun äänen. Oli aika pitää tauko opetuksessa.

Ryhdyin vain kehumaan pentua, kun se kantoi kotona jotain.. Kävelin sisällä pennun kantaessa lelua kehuen sitä koko ajan ja välillä otin lelun pois pennulta ja annoin sen heti takaisin. Hyvin äkkiä pentu alkoi aina minut nähdessään tuoda leluja syliini. Rapsuttelin pentua ja kehuin pentua aina vuolaasti.

Siirryin takaisin lelun ja pallon nostamiseen lattialta. Istuin sohvalla ja odottelin pennun oman aktiivisuuden heräämistä. Mitähän tuo emäntäni nyt mahtaa haluta? Aina kun pentu tarttui leluun, sanoin käskysanan HAE. Joka kerta, kun lelu tai pallo tuli käteeni naksautin ja useimmiten siitä sai namin palkaksi. Nyt ei esine enää pudonnutkaan ennen sen luovuttamista. Jes, nyt oli aika ottaa pentudamit esiin!

Aioin tehdä samaa dameilla, mutta siihen se ilo taas loppuikin, kun ote damista oli aina mitä milloinkin. Nyt oli pakko taas mennä taaksepäin: aloin antaa pennulle damin ensin kädestä vauhdissa. Sitten annoin damin istuvalle pennulle suuhun. Pikku hiljaa pentu piti nätisti damia suussa ja sen kantaminenkin alkoi sujua luonnikkaasti ja siitä pentu sai taas kovat kehut.

Nyt oli aika palata damin nostamiseen lattialta, aluksi pitäen damia kahdella kädellä damista, jotta pennun oli aina otettava dami keskeltä. Sitten pidin damia lattian tasolla yhdellä kädellä ja lopulta odotin, että pentu nostaisi sen lattialta itse oikein.

Pentu oli juuri täyttämässä viisi kuukautta, kun oma kärsivällisyyteni loppui. Eräänä päivänä ajattelin, että on se nyt kumma, että damin oikea käsittely on niin vietävän vaikeata. Silloin tein ainakin kaksikymmentä damin nostoa lattialta tavallisen muutaman toiston sijasta. Joka kerta, kun pentu nosti damin väärin tuhahdin ja laitoin uuden damin lattialle. Ne muutamat kauniit damiotteet naksutin juuri, kun pentu otti damin suuhunsa oikeasta kohdasta ja palkitsin luovutuksen jälkeen. Siinä vaiheessa olin harvinaisen tyytymätön pentuuni, mutta maltoin olla näyttämättä sille  turhautumistani.

Viikon päästä pohjanoteerauksesta uskalsin taas ottaa pari damia esiin rauhallisin mielin. Yllätyksekseni pentu nosti kaikki damit kauniisti lattialta ja tarjosi niitä minulle ylpeänä. Siitä päivästä lähtien damin nostaminen on sujunut mallikkaasti.

Pentu on nyt puolivuotias ja talven selkä on vihdoin taittumassa. Nyt teen noutoharjoitukset lumessa vielä lähinnä palloilla, mutta heti lumien sulettua voidaan ottaa damit esiin. Olenko koskaan odottanut kevättä niin paljon kuin tänä vuonna? Tulevana kesänä pentuni onkin jo valmis kunnon noutotreeneihin. - Saa nähdä pysyykö dami nätisti pennun suussa.

NUUSKU 1/2015